Ulko-ovi käy. Kuulen raskaat askeleet, eikä mene kauaa kun kuuluu hirveää ryminää, taas isä tuli humalssa kotiin.. Vanhasta tottumuksesta osasin jo päätellä mitä on seuraavana tulossa ja kävin laittamassa oman huoneeni oven lukkoon. Eikä mennytkään kauaa kun kuulin oven kahvani kääntyvän ja juopuneen ihmisen mutinaa oven takaa. Pidin silmäni kiinni ja menin peiton alle piiloon. Koitin päästä pois tästä pahasta painajaisesta. Isä alkoi hakkaamaan ovea ja vaati minua avaamaan sen. Kun en vastannut hänelle mitään, kuulin kovan pamauksen ja peitto lennähti päältäni. Ovi oli hajalla ja näin kun isäni huusi minulle kurkku suorana. Pystyin haistamaan viinan hajun ja tiesin, että en voisi taas muutamaan päivään mennä kouluun.

Aamulla heräsin siihen, kun äiti tuli herättämään minut. Hän oli viime yönä tullut hakemaan isän nukkumaan. Olin säästynyt pahimmalta höykytykseltä. Muutama mustelma käsissä ja yksi kyljessä. Pääsin siis menemään kouluun.

Pienestä pitäen olen oppinut esittämään iloista ja reipasta tyttöä. Se on ollut erittäin hyödyllinen taito silloin ja nykyäänkin. Vain harva ihminen tietää, minkälainen lapsuus minulla oli. Tälläisen asian kertominen ei ole helppoa, eikä sitä ole helppo kuunnellakkaan. Ei tästä uskouduta ihan jokaiselle vastaan tulijalle. Yleisin syy miksi en kerro tästä asiasta on se, että minua aletaan sääliä ja kohdella eri tavalla kuin muita. Sitä en tahdo missään nimessä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään.

Tätä isän juomista jatkui aina vuoteen 2001. Elämäni onnellisin päivä oli, kun äiti ilmoitti että olimme vapaita lähtemään. Vanhempieni avioero oli tullut voimaan. Se oli yksi kaunis päivä, kun auton takalasista loin viimeisen katseen menneisyyteni painajaiseen. Se oli vihdoinkin ohi. Niin ainakin luulin..

Olen kohta 19-vuotias tyttö ja ajattelin tällätavoin alkaa purkamaan elämän vyyhtiäni ja mietteitäni. En edes usko että näitä tulee kukaan lukemaan, mutta saan itse ainakin hieman selvennettyä ajatuksiani.

Synnyin siis vuonna 1993 tänne Keski-Suomeen. Vanhempani olivat vuotta ennen syntymääni saaneet omakotitalomme muutto kuntoon. Minä, kaksi veljeäni, isäni ja äitini edustimme suomalaista perus perhettä. Isä kävi töissä ja äiti piti meistä pienistä huolen. Näin ulkopuoliset asian näkivät. Perheen sisällä kaikki tiesimme, että tilanne oli aivan toinen. Rikkonaiset välit perheenjäsenien kanssa, isä kokoajan töissä.. Olimme kaukana tuosta idylli perheestä, mitä muut olettivat meidän olevan.. No, loppujen lopuksi tilanne kärjistyi siihen, että vanhempani erosivat ja minusta tuli perheen vanhempi 9-vuoden iässä. Lapsuus oli siis erittäin mukavaa aikaa siihen asti kun sitä kesti.

Vuosien saatossa perhekuviot vaihtuivat. Näiden 10 vuoden aikana on itketty ja naurettu, mutta kumpa voisin unohtaa suurimman osan tapahtumista.

Tämän blogin avulla siis käsittelen minulle vaikeita asioita. Nyt kun vihdoin ja viimein olen valmis kohtaamaan nämä painajaisia tuottavat asiat.

Jos joku sattuu kiinnostumaan ja samaistumaan minun silloiseen asemaani olen onnistunut tavoitteessani.

Tavoitteitani on antaa ihmisille kuva perheväkivallasta, alkoholismista ja mitä nämä molemmat hirveät asiat tekevät lapselle.

Tämä ei nyt varmaankaan sovi tähän yhteyteen, mutta: nauttikaa!